elokuussa 2011
Osaammeko nauttia elämästä?
Olen viime aikoina pohtinut mielessäni seuraavaa kysymystä: Osaammeko me uskovat nauttia elämästä? Mielestäni tämä on erittäin tärkeä kysymys. Elämästä nauttiminen vaatii nimittäin opettelua, eikä se ole mikään itsestäänselvyys uskovallekaan. Monesti seurakunnissa nimittäin viljellään ajatusta, että kaikenlainen nautiskeleminen, itsensä hemmottelu ja ystävien kanssa juhliminen ilman kristillistä asiayhteyttä olisi poikkeuksetta jotenkin lihallista, itsekästä tai jopa synnillistä. Ajatellaan, että uskovan tulisi aina jollakin tavalla hävetä sitä, kun nauttii uusista vaatteista, rentoutuu telkkarin ääressä, käy sekulaarissa konsertissa tai löhöilee aurinkorannalla. Häpeän kokeminen tällaisissa yhteyksissä kuitenkin tukahduttaa sen aidon kiitollisuuden ja ylistyksen, jota voisimme osoittaa Jumalalle saadessamme nauttia näistä asioista. Kun suhteemme Jumalaan on terve, osaamme myös iloita elämästä ja edellä mainituista asioista pitäen niitä Jumalan lahjoina. Tällöin sydämestämme nousee luontainen ylistys Jumalan puoleen. Raamattu myös kehottaa meitä tähän: ”Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1Kor. 10:31) Omalla kohdallani suurin oivallus ylistyksestä on ollut juuri se, ettei ylistyksen tarvitse rajautua seurakunnan seinien sisälle eikä joihinkin lauluihin. Ylistys voi jatkua kaikissa elämän pienissä ja suurissa iloissa, joita saamme kokea. Tällainen on elämää, joka perustuu henkilökohtaiseen suhteeseen ylistäjän ja ylistettävän välillä. Silloin ymmärrämme, että: “Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan.” (1.Tim. 4:4)
Jeesus osasi juhlia ja pitää hauskaa!
Kun meillä siis on Kristuksen mahdollistama vapaus ja etuoikeus nauttia elämästä, meidän olisi hyvä säännöllisesti kysyä itseltämme ja seurakunnalta: Onko meillä edelleen hauskaa keskenämme? Jeesus on meidän esikuvamme, eikö totta? Niinpä meidän olisi tärkeää pitää mielessä se, että Jeesus osasi juhlia ja pitää hauskaa! Luukkaan evankeliumin 7.luvussa Jeesus sanoo: “Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!' Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset." (Luuk. 7:34-35) Jeesuksen elämäntapa veti syntisiä puoleensa. Toisaalta se myös aiheutti suuttumusta uskonnollisissa ihmisissä. Entä vetääkö meidän elämäntapamme ihmisiä puoleensa, vai karkottaako se pikemminkin luotaan?
Jumala on olemassa, lakkaa siis murehtimasta!
Valitettavan usein ei-kristityt ihmiset pitävät kristillistä elämää tylsänä ja masentavana. Jokin aika sitten pääkaupunkiseudulla järjestettiin ateistinen mainoskampanja, jonka seurauksena useiden bussien kyljissä luki teksti: “Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.” Mutta eikö tämän tekstin sanoma tulisi olla juuri päinvastainen? Eikö Raamatun mukaan juuri se tosiasia, että Jumala on olemassa, tulisi olla syy sille, että meidän tulisi lakata murehtimasta ja nauttia elämästä? Jeesushan sanoi: “Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (Matt. 6:25-27)
Millaista on oikeanlainen elämästä nauttiminen?
Tämä on tärkeä kysymys, sillä Raamattu ei anna meille lupaa hakea nautintoa synnistä. Miten voisimme nauttia elämästä terveellä ja Jumalan mielen mukaisella tavalla? Saarnaajan kirjan 7.luvussa on eräs todella mielenkiintoinen ajatus, jonka uskon auttavan meitä löytämään tasapainoisemman suhtautumisen elämään: “Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi? Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi? Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.” (Saarn. 7:16-18) Tämän – jopa hämmentävän – tekstin loppupäätelmä on se, että Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa. Tämä on todella lohdullista. Kristuksen vanhurskauteen puettuina meidän ei tarvitse liikaa hurskastella, vaan voimme olla aitoja ihmisiä ja vapaasti nauttia elämästä.
Älä kulje onnesi ohi!
Kuinka helposti saatamme arjen murheiden painamana ajautua elämään eräänlaista “Sitten kun” –elämää. Ajattelemme, että voimme juhlia ja nauttia elämästä vasta sitten kun... meillä on enemmän rahaa, kesäloma jälleen alkaa, saamme opinnot päätökseen, tai kun olemme eläkkeellä. Saarnaajan kirjassa on kuitenkin meille “Sitten kun” –elämää eläville ajatus pohdittavaksi: “Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä. Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä?” (Saarn. 2:24-25) Elämästä nauttiminen on uskon hedelmää. Se on osoitus luottamuksesta Jumalaa kohtaan. Mekin haluamme Lahden vapaaseurakuntana elää todeksi tätä luottamusta. Siksi kutsumme sinutkin mukaan rakentamaan yhteisöä, jossa nautitaan elämästä, toisistamme ja Jumalasta!
Nuorisopastori Petrus Ahonen (23.8.2011)