Maaliskuu 2018

Missionaalinen seurakunta

Mistä puhumme, kun puhumme missonaalisesta seurakunnasta? 

Länsimaat ovat menettäneet jatkuvasti Jeesuksen seuraajia. Pohjois- Amerikassa ja muissa länsimaissa on syntynyt uusi tutkimus, joka tutkii länsimaisen lähetyskentän muutosta. Tästä tutkimuksesta käytetään nimitystä missionaalinen tutkimus. 

Olemme eläneet suomessa pitkän jakson hengellistä historiaa. Hengellinen kehitys on ollut pitkään positiivinen, mutta nyt maallistumisnopeus on Euroopan suurimpia. Tähän mennessä olemme hakeneet vastauksia useimmiten menneisyydestä. Näin toimiessamme emme ole ymmärtäneet, että meidän ”asiakasrajapinnassa” on tapahtunut merkittävä muutos.

    Seurakunnan johtajien uutena haasteena ovat yhteiskunnassa        
    tapahtuvat muutokset, joita ei voi ennakoida menneisyyden
    perusteella. Tällaiset muutokset tapahtuvat yhteiskunnassa silloin kuin
    jotain uutta muovautuu esille eikä entiseen ole paluuta. 

    Alan J. Roxburgh & Fred Romanuk, The Missional Leader (2006)

Yhteiskunnalliset muutokset ovat todellisia ja vääjäämättömiä. Jos meitä ei kiinnosta yhteiskunnan muuttuminen, niin puhuuko se siitä, että missiomme ei enää ole uusien ihmisten saavuttamisessa ja opetuslapseuttamisessa?

Miten meidän sitten tulisi nähdä ”asiakasrajapintamme”?

Miten Raamatun merkittävin lähetystyöntekijä näki itsensä ja maailman?

Ensinnä hän oli evankeliumin palvelija:
Ef. 3:7. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut.

Toiseksi hän oli tietoinen kohderyhmästä, jolle hän välitti evankeliumin ja yritti voittaa heidät Jumalan yhteyteen.
19. Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. 20. Voittaakseni hänen omikseen... 23. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen. 1. Kor. 9:19—23

Kolmanneksi hän näki itsensä ja tämän maailman evankeliumin synnyttämästä Jumalasuhteesta käsin.
Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. 2. Kor. 5:16

Tyypillinen tapa ajatella missionaalisuutta ennen oli se, että kutsutaan seurakuntaan evankelista. Pidetään tapahtuma johon kutsutaan ihmisiä, joille julistetaan hyvä sanoma. Tämä lähestymistapa toimi jollakin tavalla yhtenäisyyskulttuurin aikana, mutta maallistuneessa ja jälkikristillisessä ajassa tarvitsemme uutta lähestymistapaa.

Kyse on seurakunnan tehtävästä
Kaksi merkittävää missiologian tutkijaa kiteyttää tehtävän näin:
Seurakuntien johtajien on oltava apostolisia eli pioneerihenkisiä ihmisiä, joiden sydämellä on lähiympäristön ei-uskovien keskuuteen meneminen. He tarvitsevat tuekseen profeetallisia ihmisiä, jotka kuuntelevat sitä, mihin Jumala haluaa yhteisön liikkuvan. Evankelistojen tehtävänä on varustaa muita kristittyjä tavoittamaan ei-uskovia. He tarvitsevat tasapainotukseksi paimenia ja opettajia, jotka tuovat turvallisuutta seurakuntaan opetuksen ja sielunhoidollisuuden kautta.
Michael Frost & Alan Hirch

On siis kyse seurakuntaruumiista, ei yhdestä tähdestä, vaan meistä yhteisönä! Jeesus kutsuu meitä tuomaan Hänen valoaan Lahden kaupunkiin:
“Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Matt. 5:14

Meitä kutsutaan elämään evankeliumin todellisuudessa meidän kaupungissamme, jota Jumala rakastaa!

Henry