Helmikuussa 2016

Toivontuottajat

MTV:n julkaisemassa artikkelissa kommentoidaan ajankohtaista maailman tilannetta seuraavasti. ”Tällä hetkellä on monta yhtäaikaista tapahtumaa ja kaikki vahvistavat toisiaan. On ollut eurokriisi ja maailmanpolitiikan tapahtumissa suurvaltasuhteet ovat kärjistyneet. Lisäksi Ukrainan kriisi, Syyrian sota ja valtava pakolaisaalto lisäävät samanaikaisesti turvattomuuden tunnetta. Kun maailman merillä tuulee ja puhaltaa, silloin tietysti haetaan turvaa sieltä lähiympäristöstä.”

Samainen artikkeli paljastaa sen tosiasian, että suomalaiset luottavat jälleen kristilliseen kirkkoon enemmän kuin pitkään aikaan.

90-luvun laman jälkeen olemme saaneet elää todella pitkän nousukauden ja taloudellisen kasvun ajan. Nousukauden aikana me suomalaiset olemme tulleet itseriittoisemmiksi ja kääntäneet selkämme Jumalalle. Emme ole ymmärtäneet, että taloudellinen hyvä on ollut Jumalan hyvää huolenpitoa meitä kohtaan. Historia toistaa jälleen itseään siinä, että hengellinen etsintä lisääntyy aina, kun kansa joutuu kohtaamaan vaikeita aikoja. Nyt ihmiset etsivät apua ja toivoa erilaisista hengellisistä liikkeistä. Olemmeko me valmiita kohtaamaan ihmisiä ja kertomaan siitä toivosta, mikä meillä on? Olemmeko toivon tuojia ja toivon tuottajia? 

Miten voimme olla toivon tuottajia?

Uskon, että vanha kristillinen sanonta ”sydän taivaassa ja jalat maassa” auttaa meitä olemaan toivon tuojia tässä maailmassa. Meidän on siis opittava elämään näkyvän ja näkymättömän todellisuuden kanssa yhtä aikaa. Usein keskitymme jompaankumpaan: harjoitamme, joko näkyvää todellisuutta tai näkymätöntä. Apostoli Paavali kuitenkin rohkaisee meitä elämään tässä näkyvässä uudesta identiteetistämme käsin. Olemme osallisia Kristuksen perinnöstä ja toivosta, mutta myös osallisia myötätuntoisen Jumalan kärsimyksistä tässä särkyneessä maailmassa.

16. Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. 17. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. Room. 8:16 - 17

Voimme säilyttää toivon näkökulman vain pitämällä huolta läheisyydestä Jumalan kanssa. Saamme jakaa Hänen kanssaan kärsimyksemme ja kipumme ja ottaa vastaan lohdutusta. Jakamalla elämämme Jumalan ja Jeesuksen kanssa ankkuroidumme tiukemmin Häneen. Tästä muodostuu maaperä, jossa toivo voi kasvaa. Tästä toivosta riittää myös muille.

18… , hän (Jumala) tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. 19. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. 20. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni,
Hepr. 6:18 - 20


Ollaan toivon tuojia, missä ikinä olemme!

Henry